Negatiivisuus on positiivinen asia

(klikkaa suuremmaksi)

Vaikka enää en opiskelekaan Limingassa, siellä on hauska aina joskus käydä kylässä. Siellä ei taida enää opiskella ketään tuttuja, mutta sarjisope Keijo löytynee edelleen.

(klikkaa suuremmaksi)

Joonas Kainulainen piirsi kuvapäiväkirjaani tällaisen jutun. Jos olisin musta, olisikohan minulla isompi kikkeli?

(klikkaa suuremmaksi)

Sarjakuva viittaa siihen, kun hain chat-juontajan paikkaa Diggari tv-kanavalta. Hakemukseni oli sarjakuvamuotoinen ja se löytyy täältä. Pääsin haastatteluun, kuten sarjakuva kertoo. Lopulta myös itse työhön, jota kesti noin vuoden kunnes chat-tuotanto siirtyi Kuopiosta Tampereelle.

Kokoomuksen ehdokkaan pääseminen kuvapäiväkirjaani ei ole viite poliittisesta suuntautuneisuudestani. Se on vain merkki viehtymyksestäni “anti-estetiikkaan”, jota jotkut huonoksi mauksi kutsuvat.

(klikkaa suuremmaksi)

Kuvassa taitaa näkyä epäselvästi kirpputorin kuitin teksti. Sen mukaan ostin euron edestä naisten vaatteita, jollaiseksi siis sateenvarjo laskettiin. Miehet eivät käytä sateenvarjoja?

(klikkaa suuremmaksi)

Olipa päiväkirja kirjoitettu, piirretty tai vaikka puheena tallennettu, sillä on puolensa että tallentaa omia ajatuksia meneillään olevista hetkistä. En näistäkään ajoista paljoa muistaisi ilman näitä merkintöjäni.

Yritin piirtää jonkin ihan satunnaisen tyypin ja siitä tulikin ihan Pehkiksen näköinen. Hän on siis sarjakuvapiirtäjä joka oli Limingassa kämppikseni. Hauska yksityiskohta on se, että myöhemmin Pehkis hakeutui ja pääsi KuMuun. Tämä tapahtui noin vuosi tätä kuvapäiväkirjan merkintää myöhemmin. Kuvapäiväkirjastani pystyi siis lukemaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu!

En kyllä totisesti toivo, että kaikki kuvapäiväkirjoissani kuvatut tapahtumat toteutuisivat.

(klikkaa suuremmaksi)

Ernolla on ystäviä ympäri maailmaa, eikä Kuopio ole poikkeus. Lisäksi Erno on puoleensavetävä uros jonka viehätysvoimaa vain harva kykenee vastustamaan. Tarina kertoo, että moni on ehetynyt heteroudestaan; Ernon myötävaikutuksella seksuaalinen aura on muuttunut sateenkaaren väriseksi!

(klikkaa suuremmaksi)

Tämän oli tarkoitus olla ensimmäinen osa Limingassa kehittelemääni “Ernolla on asiaa” -sarjaa, mutta näillä näkymin jäi viimeiseksi. Toisen osan käsikirjoitus on jossain tallessa (liian hyvässä), mutta ainakin nyt jaksan epäillä että palaisin vielä uudelleen tämän sarjan ääreen. Tuskin ainakaan enää ahdan sanomaani yhteen sivuun ja rakenna siten tällaista saarnaavaa yhden sivun pläjäystä. Nykyisin haluaisin sanoa sanottavani vähittäin pidempien tarinoiden kautta. Mutta se on toinen tarina se.

Joka tapauksessa tämä sarjakuva on ensimmäinen laatuaan, jossa käsittelen todella henkilökohtaisia asioita. Kun tämä valmistui, en edes näyttänyt tätä kenellekään jota en jo valmiiksi tuntenut. Sarjakuvan aihe oli sen verran tuore vielä, eikä se mielestäni kuulunut kenellekään ulkopuoliselle. Tämä on kuitenkin vuosien saatossa muuttunut ja siksi laitoin tämän tänne kaikkien nähtäville.

(klikkaa suuremmaksi)

Blogi on ollut taas päivittämättä hetken aikaa. Amk-opintojeni viimeisen jakson julistekurssi on pitänyt minut kiireisenä. Hyvitykseksi poissaololleni laitan poikkeuksellisesti tuoretta materiaalia tältä viikolta. Kyseessä on siis julistetta varten tehty pullomusteella ja siveltimellä tehty A3 -kokoinen setti. Taustan New York on tehty erikseen ja merirosvo toiselle paperille. Varsinaista julistetta varten tein merirosvon vielä uusiksi. Tämä ei siis ole julisteeksi päätynyt versio. Mutta niin, tällaista tulee tehtyä nykyisin. Ja tyytyväinen olen tähän sikäli, että kaikkiaan tämän homman tekemiseen meni pari päivää. Tähän tietysti vaikutti valittu tekniikka. Väreillä toteutettuna aikaa olisi kulunut taatusti enemmän.

Sitten vielä yksi sarjakuva Limingan ajoilta. Kyseessä oli Hannu Lukinin (maalauksen opettaja) kritiikkitehtävä. Hänellä oli lappusia joihin oli kirjoitettu lauseita ja jokainen opiskelija poimi sokkona niistä yhden. Lauseen perusteella piti tehdä teos, sarjislinjalaisten sarjakuva, kuvataidelinjalaisten maalaus, veistos, jne. Mutta niin, oma lauseeni on viimeisessä puhekuplassa. Ja tuo sarjakuvan kalju opettaja on siis Lukin itse.

Muuta mainittavaa tästä on träkkien vaikutus lopputulokseen. Träkit, nuo vanhoillisten kristillisten (Suomessa muistaakseni helluntaiseurakunnan) jakamat pienet sarjakuvalehdet olivat hauskaa luettavaa Limingassa. Impivaaran sarjishyllyssä niitä oli paljon. Niistä bongasin naurettavan camp-tyylisesti piirretyn paholaisen, jonka päätin mallintaa tähän sarjakuvaan lähes identtisenä. Lisäksi Lukin sopi “perkeleeksi” senkin vuoksi, että uskonnolliset tahot suhtautuvat usein epäluuloisesti taidekouluihin ja taiteilijoihin, jotka ovatkin uskovaisten näkökulmasta usein ties miten syvällä helvetin syövereissä ja paholaisen omia. Ehkä juuri se takaa opetuksen korkean tason?

(klikkaa suuremmaksi)

Joonas Kainulainen teki tämän mahtavan He-Man kollaasin etsimällä He-Man sarjakuvista sopivia ruutuja, valokopioimalla ne ja laittamalla ne uuteen järjestykseen. Toisin sanoen, tekstit ovat Joonaksen käsialaa, muu taas He-Man sarjakuvalehden piirtäjän (kuka lieneekin). Itse aioin värittää tämän hienon A3-kokoisen kopion, mutta värittämiseni näytti jäävän pelkkään He-Maniin. Noh, toimii mainiosti ilman värejäkin!

Sitten vielä oma 15 strippiä käsittävä sarjakuvaprojektini Omega. Kyseisen sarjakuvan idea oli lähteä tekemään “mykkäsarjakuvaa” jossa pelataan symboleilla. Sarjan maailmassa on oma kieli, jonka löytäminen voi olla etenkin aluksi vaivalloista, mutta käy helpommaksi mitä useamman stripin lukee. Suosittelenkin asennoitumaan strippeihin kuva-arvoituksen tapaan. Ainoaa oikeaa tulkintaa ei ole ja olen kuullut mitä hulvattomimpia tulkintoja. Kuulen niitä myös mielelläni lisää!

Omega oli myös kokeilu vektorigrafiikan suhteen. Siksi siitä on myös Flash-versiot olemassa. Ne ovat siis resoluutiovapaita vektorirgrafiikan tavoin ja ruutuja voi klikkailla ylös (ja takaisin) haluamallasi tavalla.

Kaikki 15 strippiä flash-versioina (tiedostolistauksena)

Kaikki 15 strippiä isoina png-kuvina (tiedostolistauksena)

Ennen kuin Liminka jätetään blogin osalta taakse, laitan tänne lisää siellä tehtyjä valmiimpia tuotoksia. Siis esimerkiksi sarjakuvia, jotka eivät ole vielä päässeet esiin ja jotka eivät ole olleet osa kuvapäiväkirjaani. Näistä valtaosa tulee olemaan omiani, mutta joitakin muidenkin juttuja näytän. Ainakin Joonaksen He-Man jutut on pakko vilauttaa jossain välissä!

(klikkaa suuremmaksi)

Ennen Liminkaa asuin puolitoista vuotta Vihanti -nimisessä pienessä kunnassa. Paikka ja sen tapahtumat pyörivät vielä tuoreessa muistissa Limingassa opiskelun aikana, joten sarjakuvaakin syntyi tuosta Oulu - Helsinki raiteen välillä n. 40min. etelään Oulusta sijaitsevasta pikkukunnasta.

Asuin Vihannin rautatieaseman yläkerrassa vuokralla, kun pyromaani yritti polttaa koko rakennuksen maan tasalle. Sarjakuvassa on fiktiivistä siis pyromaanin ajatukset, asenteet ja mielipiteet yms. mutta mainitut asemaa koskevat seikat pitävät paikkaansa. Olisin tietysti saanut tästä aiheesta mielenkiintoisempaakin sarjakuvaa aikaiseksi. Mikään ei tietenkään estä minua palaamasta aiheeseen.

(klikkaa suuremmaksi)

Tämä osa sivuaa Vihannin nuorisotilaa, jossa toimin aikoinaan valvojana. Kyseisestä Pupun päästä on olemassa toinenkin sarjakuva, lyhyt strippi. Laitan sen seuraavaksi tähän. Kerrottakoon vielä, että kyseinen pupun pää kulkee vieläkin kirjahyllyn läheisyydessä ja tarttuu joskus hetken mielijohteesta mukaankin. Viimeksi pupu näki vappuaaton elämää Kuopion keskustassa.

(klikkaa suuremmaksi)

(klikkaa suuremmaksi)

Viimeisessä “Tositarinoita Vihannista” -sarjan osassa halusin valottaa Vihantia ja sen elämää hiukan realistisemmin. Niinpä pyysin kaveriani Nikoa alias Homopaskaa mukaan sarjakuvan tekemiseen. Juttelin hänen kanssaan Vihannista nuoren näkökulmasta. Esille tulevista pointeista rakensin yksinkertaisen käsikirjoituksen jonka pohjalta tein sarjakuvan. Eipä yhteen sivuun saa paljon mahdutettua, mutta pyrin tuomaan selkeästi esiin sen vähän mikä oli mahdollista saada mahtumaan.

Wolfgang Sauer kaikessa loistossaan!

Saksalaisen lastenlaululevyn jodlaava ukko. Pää on suurennettu moninkertaiseksi sarjakuvalinjan mustavalkoisella kopiokoneella ja sitten väritetty vesiväreillä.

(klikkaa suuremmaksi)

Ville Ranta käsitteli tuohon aikaan Kalevassa julkaistussa (muistaakseni?) sarjakuvassa Hannu Lukinin taidenäyttelyä Oulussa ja sen metkoja. Tai no siis minun muistini mukaan ainakin osa tuota sarjakuvaa julkaistiin Kalevassa, liekö kuitenkaan kokonaan. Oli joka tapauksessa hauskaa settiä, etenkin kun satuin tietämään Lukinin oikeastikin ja hänen hauskan persoonansa.

(klikkaa suuremmaksi)

Tällaisia ajatuksia tulee joskus tallennettua, harvemmin kuitenkaan sarjakuvina. Tämäkin on niitä asioita, jotka eivät koskaan saaneet tulta alleen kun en löytänyt tarpeeksi kiinnostuneita ihmisiä. Yksin on huono alkaa kirkkoakaan rakentamaan. Vaikka onhan sitäkin joku hullu espanjalainenkin ryhtynyt yksin väsäämään. Mutta niin, jonkinlaisen nettilehden (ei pelkästää sarjakuvia julkaisevan) perustaminen on ollut silloin tällöin puheissa. Saa ilmoittautua, jos asia kiinnostaa enemmän.

(klikkaa suuremmaksi)

Antti toi Che Guevara aiheisilla stripeillään esiin kulttiäijän toista puolta. Murhaaja oli hänkin, olipa mielessä kuinka kaihoisa sosialistinen unelma täydellisestä yhteiskunnasta. Ei vain ehtinyt kehittyä kunnon natsiksi ennen kuin jo heitti veivinsä. Hyvä tapa jäädä elämään legendaksi.

Vähitellen Limingan aikaiset kuvapäiväkirjajutut on käyty kokonaan läpi. Olen toki hyppinyt joidenkin sivujen yli, etenkin jos olen kokenut ettei niissä ole riittävästi mitään esiteltävän arvoista. Materiaalia tuolta ajalta on kuitenkin niin paljon, ettei ole yhtään haitaksi karsia sitä edes hiukan.

Jatkossa blogi alkaa ajallisesti edetä nopeampaa tahtia, sillä Limingassa tuli tehtyä eniten kuvapäiväkirjamateriaalia lyhyen ajan sisällä. Omasta mielestäni tein siellä myös keskimääräisesti huonompaa (tai ainakin teknisesti onnettomampaa) settiä. Eli vaikka materiaalia ei olekaan syntynyt yhtä paljon, uskallan väittää että taso on kuitenkin noussut.

(klikkaa suuremmaksi)
Sivun puolivälistä alaspäin kaikki kuvat ovat Pupen piirtämiä, paitsi siveltimellä (kai?) tuhertamani Rosa Meriläinen. Pupen kuulakärkikynällä piirtämä mies ja hänen ajatuksensa on varsin oiva. Kukapa ei rakastaisi vanhojen saksalaisten pornoelokuvien viiksekkäitä miehiä?

(klikkaa suuremmaksi)

Löysin maasta Limingan S-marketin säilytyslokeroon käyvän avaimen. Sieltä löytyi kuitenkin lopulta vain kuitti, joka nyt on jo haalistunut niin ettei siitä saa enää mitään selvää. Siinä luki “kiitos käynnistä, tervetuloa uudelleen”.

(klikkaa suuremmaksi)

Tälle sivulle on minun lisäksi piirtänyt Joonas Kainulainen ja Aura Ijäs. Löydätte varmaan itse mikä on kunkin omaa käsialaa.

Jyrki Nissisen “Kolmas vierailuni italialaisessa kodissa” on hieno sarjakuva-albumi. He-Man on Pupen tekemä, oikealla on Jyrkin hahmo, eli Matin ja Tepon osista koottu robotti. Se on minun suosikki kaikista Jyrkin hahmoista!

(klikkaa suuremmaksi)

Ei.

(klikkaa suuremmaksi)

Olin siskoni lastenhoitajana ja Aadan kanssa touhuilu osoittautui yllättävän hauskaksi. Nykyisin Aada osaa jo lukea ja menee ensi syksynä toiselle luokalle. Ja Ossi-eno valmistuu ensimmäiseen ammattiinsa!

(klikkaa suuremmaksi)

TäTälle aukeamalle on olen liimannut kuvitteellista (mutta silti varsin osuvaa) Kalervo Palsan tekstiä, jota alleviivaa Hannu Esko (ilmeisesti on piirtänyt tuohon itse itsensä). Samoissa teemoissa liikkuen sivun keskelle ja oikealle sivulle on taiteillut Pekko Rinkinen, pääosin vesivärein, mutta myös oikean alakulman tyttö on hänen kollaasi-ilmaisua. Ainakin tuolloin Limingassa monet Rinkisen työt liittyivät tavalla tai toisella hyväksikäyttöön, joten liimasin teemalle uskollisen lööpin oikean sivun yläreunaan. Vasemman puoleisen sivun liimailut ovat omiani. Suurimmat kiitokset tämän aukeaman sisällöstä kuitenkin Hannulle ja Pekolle! Kalervon Palsan henki elää yhä!

(klikkaa suuremmaksi)

Tässä sitten sitä luvattua pornografiaa Joonaksen toteuttamana. Saimme pienimuotoisen päivän tehtävän, jonka aiheena oli “mitä en haluaisi nähdä sarjakuvassa”. Joonaksen näkemys on siitä huvittava, että sama jätkä väänsi kolme sivua He-Man homopornostrippejä kannustettuani häntä piirtämään häntä edes yhden kuvan jossa homoseksi ja He-Manin hahmot kohtaavat. Täytyy tietenkin myöntää, että tämän aukeaman kuva on AIKA paljon irstaampi, He-Man homoilujen jäävän lähinnä kuriositeettimäiseksi camp-ilakoinniksi.

Tämän sivun vasemman sivun alareunan tussilla piirretyt hahmot ovat Pupen käsialaa. Kaikki muun omien päähänpistojen tulosta. Kokonaisuus kuitenkin toimii, eikö totta?

Seuraavaksi hiukan kesympää tavaraa pääsykoereissultani Tornioon.

Nämä sivut muistuttavat siitä, kuinka varsin arkisienkin asioiden piirtäminen voi olla hienoa. En luokittelisi ketään erityisemmin kiinnostavaksi materiaaliksi, vaan hyväksi muistiinpanoksi itselleni noilta ajoilta. Muisti nyt toimii vaan niin, että monet kokemukset unohtuvat helposti, etenkin jos niihin ei liity mitään riittäviä tunnelatauksia ja merkityksiä. Jos olisin tuosta kirjoittanut vain pelkkiä lauseita ylös, pitäisi niitä olla todella paljon jotta saisin otetta tuolloisista tunnelmista. Sarjakuvan kautta voin nopeasti lukemalla muistaa yksityiskohtia kuten huoneessa äänekkäästi surisevan jääkaapin tai kevään ensimmäisen lämpimän sään. On myös hyvin vaikea muistaa mitä tuolloin ajattelin, jota sitäkin näkyy jonkin verran.

Jos siis piirtäminen on sinusta siedettävää puuhaa, saati mukavaa puuhastelua, tee itsellesi palvelus ja piirrä niitä ylös, kaikkein arkisimpiakin. Niistä voi kertyä kivaa luettavaa itselle (ja ehkä ystäväpiirillekin) vuosien päästä.

(klikkaa suuremmaksi)

Minulla on aika usein ollut tyypillistä löytää jokin varsinen arkinen esine, josta olen löytänyt kuvan jonka olen nähnyt jotenkin irrallaan itse arjesta. Aikaisemmin olen kertonut thaimaalaisesta olutpullosta ja sen korkin lohikäärmeestä. Tämä “langennut enkeli” on vesivärikynillä tehty kuva, jossa olen jäljitellyt saksalaista seksivälinekauppaa mainostavan tulitikkurasian kuvaa. Hirveän arkinen tuo esine ei minulle ole, sillä tarvitsen tulitikkuja varsin harvoin, mutta ymmärtänette silti pointin. Mielenkiintoinen esine ja kuva voi tulla vastaan milloin tahansa.

(klikkaa suuremmaksi)

(klikkaa suuremmaksi)

Saavuin paikalle kun Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla opettanut Ville Ranta leikkasi saksilla palan Auran sarjakuvasta. Jotain keskustelumutinaa kuului, mutten sen tarkemmin tiennyt mistä on kyse. Käännyttyään Ville tyrkkäsi tuon sarjakuvasta leikatun palan käteeni ja sanoi kuten sarjakuvassa ilmaistaan: “hei säähän voitkin ottaa tän…sensuroitu sarjisruutu”. Vaikka Ville ehdottikin käyttää sitä tekijää vastaan, jokainen tulkitkoon itse onko tämä julkaiseminen tässä neljä vuotta myöhemmin juuri sitä. Vetoan siihen, että tieto on vuotanut Internetiin ja Internet on suunniteltu siten, että se kiertää tukosten ohi. Sensuuri on tukos muiden joukossa!

(klikkaa suuremmaksi)

Tämän sivun kaikki muu on omaa käsialaani, paitsi selkeästi havaittava sininen teksti jonka kirjoitti Minna aka Gothical. Hieno käsiala, eipä tuohon voi muuta sanoa!
Oma pohdintani tällä sivulla on mielestäni melko asiallista (pitkästä aikaa). Todellakin, vuosien saatossa asemalla pidettyjen pirskeiden vaatimustaso alkoi nousta sille tasolle, että piti miettiä onko siinä mitään järkeä. Ja ilkeät ihmiset sanovat, että sitä tulee vanhaksi kun “bileiden” onnistumista ei enää mitatakaan varastettujen saunankiukaiden määrällä tai muulla siihen verrattavissa olevalla salatieteellisellä metodilla.

Niin, tuo siveltimellä piirretty hahmo on todella Pulmusista se perheen äiti. Mikä lie sen nimi nyt sitten olikaan. Sivellin alkaa jo tässä vaiheessa näyttää hyvin kyntensä kyvykkäänä työvälineenä. Nimenomaan vain sivellin, minulla ei ole tuon kuvan aikaansaamisessa mitään osuutta.

Niin, viikon päästä on taas vappu. Silloin tulee kuluneeksi neljä vuotta tästä merkinnästä. Huh huh.