Negatiivisuus on positiivinen asia

Pahoittelen etukäteen ilmoittamatta jäänyttä taukoa tämän blogin päivittämisessä. Asuessani ulkomailla netin saatavuus vaihteli, mutta nyt taas Suomessa on tämän suhteen vakaampaa. Odotettavissa siis on säännöllisempää päivittelyä.

(klikkaa isommaksi)

Tämä on tussiterällä tehty piirrelmä, käyttäen mallina City-lehden kannessa ollutta kuvaa. Oikean reunan suttu saa pohtimaan miltähän näyttäisi jos tämän siirtäisi Flashiin ja animoisi tuon moskan leijailemaan oikealta vasemmalle päin naisen kasvoja. Vähän kuin syksyn lehdet lentelisivät!

(klikkaa isommaksi)

Sarjakuvan aihe selvinnee itse sarjakuvasta. Vaikka jälki onkin luonnosmaista ja suttujakin esiintyy, pidän tämän sarjakuvan rentoa jälkeä varsin onnistuneena. Siveltimen käyttö on tässä vaiheessa jo alkanut luonnistua varsin hyvin. Sen myötä tapa piirtää Erno alkaa jo vakiintua tämän kaltaiseksi. Tietysti välineen vaikuttaa: jatkossakin Erno näyttää erilaiselta esim. tussilla piirrettynä.

Seuraavaksi molemmat sivut työhakemuksestani kyseiseen työpaikkaan, josta yllä on kyse.

(klikkaa isommaksi)

(klikkaa isommaksi)

Sain paikan. Työskentelin siis vuoden ajan Diggari kanavalla yhtenä chat-juontajista. Pelottavaa, eikö totta?

Ennen kuin siirrytään seuraavan kuvapäiväkirjan väliin, laitan tähän väliin samoihin aikoihin (neljä vuotta sitten) tehdyn Nalle Narkkqri -sarjakuvan. Kyseessä on siis toinen Nallesarjis, ensimmäinen löytyy täältä.

(klikkaa suuremmaksi)

Ideoita oli (ja on edelleen) useampaankin tarinaan. Mitään kysyntää (saatika yleisöä) ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut, joten tekeminen on jäänyt. Mitä mieltä olet, pitäisikö Nallea ilmestyä enemmän?

(klikkaa suuremmaksi)

Tämän oli tarkoitus olla ensimmäinen osa Limingassa kehittelemääni “Ernolla on asiaa” -sarjaa, mutta näillä näkymin jäi viimeiseksi. Toisen osan käsikirjoitus on jossain tallessa (liian hyvässä), mutta ainakin nyt jaksan epäillä että palaisin vielä uudelleen tämän sarjan ääreen. Tuskin ainakaan enää ahdan sanomaani yhteen sivuun ja rakenna siten tällaista saarnaavaa yhden sivun pläjäystä. Nykyisin haluaisin sanoa sanottavani vähittäin pidempien tarinoiden kautta. Mutta se on toinen tarina se.

Joka tapauksessa tämä sarjakuva on ensimmäinen laatuaan, jossa käsittelen todella henkilökohtaisia asioita. Kun tämä valmistui, en edes näyttänyt tätä kenellekään jota en jo valmiiksi tuntenut. Sarjakuvan aihe oli sen verran tuore vielä, eikä se mielestäni kuulunut kenellekään ulkopuoliselle. Tämä on kuitenkin vuosien saatossa muuttunut ja siksi laitoin tämän tänne kaikkien nähtäville.

(klikkaa suuremmaksi)

Blogi on ollut taas päivittämättä hetken aikaa. Amk-opintojeni viimeisen jakson julistekurssi on pitänyt minut kiireisenä. Hyvitykseksi poissaololleni laitan poikkeuksellisesti tuoretta materiaalia tältä viikolta. Kyseessä on siis julistetta varten tehty pullomusteella ja siveltimellä tehty A3 -kokoinen setti. Taustan New York on tehty erikseen ja merirosvo toiselle paperille. Varsinaista julistetta varten tein merirosvon vielä uusiksi. Tämä ei siis ole julisteeksi päätynyt versio. Mutta niin, tällaista tulee tehtyä nykyisin. Ja tyytyväinen olen tähän sikäli, että kaikkiaan tämän homman tekemiseen meni pari päivää. Tähän tietysti vaikutti valittu tekniikka. Väreillä toteutettuna aikaa olisi kulunut taatusti enemmän.

Sitten vielä yksi sarjakuva Limingan ajoilta. Kyseessä oli Hannu Lukinin (maalauksen opettaja) kritiikkitehtävä. Hänellä oli lappusia joihin oli kirjoitettu lauseita ja jokainen opiskelija poimi sokkona niistä yhden. Lauseen perusteella piti tehdä teos, sarjislinjalaisten sarjakuva, kuvataidelinjalaisten maalaus, veistos, jne. Mutta niin, oma lauseeni on viimeisessä puhekuplassa. Ja tuo sarjakuvan kalju opettaja on siis Lukin itse.

Muuta mainittavaa tästä on träkkien vaikutus lopputulokseen. Träkit, nuo vanhoillisten kristillisten (Suomessa muistaakseni helluntaiseurakunnan) jakamat pienet sarjakuvalehdet olivat hauskaa luettavaa Limingassa. Impivaaran sarjishyllyssä niitä oli paljon. Niistä bongasin naurettavan camp-tyylisesti piirretyn paholaisen, jonka päätin mallintaa tähän sarjakuvaan lähes identtisenä. Lisäksi Lukin sopi “perkeleeksi” senkin vuoksi, että uskonnolliset tahot suhtautuvat usein epäluuloisesti taidekouluihin ja taiteilijoihin, jotka ovatkin uskovaisten näkökulmasta usein ties miten syvällä helvetin syövereissä ja paholaisen omia. Ehkä juuri se takaa opetuksen korkean tason?

(klikkaa suuremmaksi)

Joonas Kainulainen teki tämän mahtavan He-Man kollaasin etsimällä He-Man sarjakuvista sopivia ruutuja, valokopioimalla ne ja laittamalla ne uuteen järjestykseen. Toisin sanoen, tekstit ovat Joonaksen käsialaa, muu taas He-Man sarjakuvalehden piirtäjän (kuka lieneekin). Itse aioin värittää tämän hienon A3-kokoisen kopion, mutta värittämiseni näytti jäävän pelkkään He-Maniin. Noh, toimii mainiosti ilman värejäkin!

Sitten vielä oma 15 strippiä käsittävä sarjakuvaprojektini Omega. Kyseisen sarjakuvan idea oli lähteä tekemään “mykkäsarjakuvaa” jossa pelataan symboleilla. Sarjan maailmassa on oma kieli, jonka löytäminen voi olla etenkin aluksi vaivalloista, mutta käy helpommaksi mitä useamman stripin lukee. Suosittelenkin asennoitumaan strippeihin kuva-arvoituksen tapaan. Ainoaa oikeaa tulkintaa ei ole ja olen kuullut mitä hulvattomimpia tulkintoja. Kuulen niitä myös mielelläni lisää!

Omega oli myös kokeilu vektorigrafiikan suhteen. Siksi siitä on myös Flash-versiot olemassa. Ne ovat siis resoluutiovapaita vektorirgrafiikan tavoin ja ruutuja voi klikkailla ylös (ja takaisin) haluamallasi tavalla.

Kaikki 15 strippiä flash-versioina (tiedostolistauksena)

Kaikki 15 strippiä isoina png-kuvina (tiedostolistauksena)

Ennen kuin Liminka jätetään blogin osalta taakse, laitan tänne lisää siellä tehtyjä valmiimpia tuotoksia. Siis esimerkiksi sarjakuvia, jotka eivät ole vielä päässeet esiin ja jotka eivät ole olleet osa kuvapäiväkirjaani. Näistä valtaosa tulee olemaan omiani, mutta joitakin muidenkin juttuja näytän. Ainakin Joonaksen He-Man jutut on pakko vilauttaa jossain välissä!

(klikkaa suuremmaksi)

Ennen Liminkaa asuin puolitoista vuotta Vihanti -nimisessä pienessä kunnassa. Paikka ja sen tapahtumat pyörivät vielä tuoreessa muistissa Limingassa opiskelun aikana, joten sarjakuvaakin syntyi tuosta Oulu - Helsinki raiteen välillä n. 40min. etelään Oulusta sijaitsevasta pikkukunnasta.

Asuin Vihannin rautatieaseman yläkerrassa vuokralla, kun pyromaani yritti polttaa koko rakennuksen maan tasalle. Sarjakuvassa on fiktiivistä siis pyromaanin ajatukset, asenteet ja mielipiteet yms. mutta mainitut asemaa koskevat seikat pitävät paikkaansa. Olisin tietysti saanut tästä aiheesta mielenkiintoisempaakin sarjakuvaa aikaiseksi. Mikään ei tietenkään estä minua palaamasta aiheeseen.

(klikkaa suuremmaksi)

Tämä osa sivuaa Vihannin nuorisotilaa, jossa toimin aikoinaan valvojana. Kyseisestä Pupun päästä on olemassa toinenkin sarjakuva, lyhyt strippi. Laitan sen seuraavaksi tähän. Kerrottakoon vielä, että kyseinen pupun pää kulkee vieläkin kirjahyllyn läheisyydessä ja tarttuu joskus hetken mielijohteesta mukaankin. Viimeksi pupu näki vappuaaton elämää Kuopion keskustassa.

(klikkaa suuremmaksi)

(klikkaa suuremmaksi)

Viimeisessä “Tositarinoita Vihannista” -sarjan osassa halusin valottaa Vihantia ja sen elämää hiukan realistisemmin. Niinpä pyysin kaveriani Nikoa alias Homopaskaa mukaan sarjakuvan tekemiseen. Juttelin hänen kanssaan Vihannista nuoren näkökulmasta. Esille tulevista pointeista rakensin yksinkertaisen käsikirjoituksen jonka pohjalta tein sarjakuvan. Eipä yhteen sivuun saa paljon mahdutettua, mutta pyrin tuomaan selkeästi esiin sen vähän mikä oli mahdollista saada mahtumaan.

Eräänä yönä Limingan taidekoulussa näin todella yksityiskohtaisen, tv-dokumentin rakennetta muistuttavan unen jossa minulle neuvottiin kuinka piirretään Nalle Narkkari. Siinä näytettiin selkeästi, kuinka Nallen ääriviivat, puhekuplat ja tekstaus täytyy tehdä vasemmalla kädellä epävakaan ja sekavan vaikutelman saamiseksi ja muu piirtäminen kuten varjostus tehdään oikealla kädellä (jonka käytön siis paremmin hallitsen). Herättyäni aamulla päätin tehdä kuten unessa neuvottiin ja piirsin tämän ensimmäisen sarjakuvan, jonka väritin muistaakseni seuraavana päivänä vesiväreillä. Nimeä kirjoittaessa viimeisestä a-kirjaimesta tuli hiukan q-kirjaimen näköinen. Sitten mietin nimen ääntämistä ja totesin, että nimen voi ääntää myös niin että a onkin q. Näin nimi vakiintui tähän nykyiseen muotoon.

Tämä on tämän blogin ensimmäinen valmiimmat sarjikset -luokituksen saava kirjoitus ja Nalle Narkkqri on tämä kyseinen valmiimpi sarjakuva. Vaikka tämä onkin pääasiassa tarkoitettu kuvapäiväkirjaan tehtyjen tuhertelujen julkaisua varten, laitan tänne joskus myös valmiimpia sarjakuvia. Etenkin kun osa niistä on irrallisia, lyhyitä tarinoita, jotka eivät sovi oikein minnekään muuallekaan. En tiedä onko Dodger -niminen ilmaisjakelusarjakuvalehti vielä olemassa, mutta sillä oli aikeita joskus julkaista Nalle Narkkqria. Jossain vaiheessa yhteydenpito toimitukseen katosi ja sen myötä itsekin unohdin koko jutun.

Sarjakuva on suurempi kuin mitä se tähän mahtuu, joten voepi klikkailla.