Negatiivisuus on positiivinen asia

(klikkaa suuremmaksi)

Kukapa ei olisi ajatellut yhteiskunnasta eroamista ja tämän kaiken paskan jättämistä? Toivon ainakin, että useampikin olisi sitä edes joskus miettinyt, sillä silloin meillä on vielä ehkä jotain toivoakin paremmasta huomisesta.

(klikkaa suuremmaksi)

KuMussa valokuvauskurssilla kuvattiin mustavalkokuvia jotka myös vedostettiin itse. Tämän kollaasiyritelmän kuvat olen siis ottanut ja kehittänyt itse. Kuvissa näyttäisi esiintyvän enimmäkseen Mikko, vaikka näynhän minäkin tuolla vasemmassa alareunassa rastoineni.

(klikkaa suuremmaksi)

Tämä kuva kertonee tunteista ja kokemuksistani Kuopaksen (Kuopion opiskelija-asuntosäätiö) asunnossa. On se niin ihanaa joutua meteliä aiheuttavien, jatkuvasti ryyppäävien ja epävirallista panimoalan tutkintoa suorittavien (kiljua siivouskomerossa), vasta kotoa muuttaneiden ala-ikäisten ammattikoululaisten kanssa samaan asuntoon. Suosittelen sinullekin!!1

(klikkaa suuremmaksi)

Mikko piirteli tälle sivulle, paitsi että minä piirsin tuohon keskelle Mikon. Tämän kuvapäiväkirjan viimeinen sivu, ensi kerralla siis seuraava kirja!

(klikkaa suuremmaksi)

Yhdestä ilmaisjakelulehdestä voi löytyä paljon otsikkoja, tekstejä ja kuvia jotka laittamalla uuteen yhteyteen tämän aukeaman mukaisesti voi saada aikaan hauskojakin merkityksiä. Tässähän kyseessä oli Herätkää! -lehti, josta löytyi myös artikkeli masennuksesta. Hyvät neuvot lienevät tarpeen, sillä voivan paratiisiin pääsyn epävarmuus masennusta aiheuttaa.

(klikkaa suuremmaksi)

Vaikka Limingassa tulikin piirrettyä enemmän koulun tapahtumista ja ihmisistä, myös Muotoiluakatemialla tuli piirrettyä etenkin opiskelun alkuvaiheessa. Tämäkin sarjakuva perustuu siis tositapahtumiin. Tai ainakin minun tulkintaan niistä.

(klikkaa suuremmaksi)

Vaikka en olekaan kehittänyt Ernolle omaa strippisarjaa, joskus olen saanut päähänpistoja tällaisia pienimuotoisia strippejä kuvapäiväkirjoihin.

(klikkaa suuremmaksi)

Kuten edellisessäkin blogaisussa tuli esille, Antti Tuiskun kaltaisille henkilöille on aina ollut kiva irvailla kuvapäiväkirjassa. Usein ei kyse ole henkilöstä itsestään (tässä tapauksessa siis Tuisku) vaan julkisuudesta ja siinä paistattelusta. Irvailuni koskee usein lähinnä koko sirkusta, jossa henkilöt itse ovat lähinnä vain pelinappuloita jotka vaihtuvat ajan myötä. Anttikin on siis tavallaan julkkisen symboli. Pakko on tietysti myöntää, että hänen amerikkalaiselta näyttävä pepsodenthymy on yksi syy siihen miksi hän on ollut aina niin helppo valinta…

(klikkaa suuremmaksi)

Mikko Lepistö otti Antin ja Ernon käsittelyynsä ja ryhtyi improvisoiden piirtämään tätä sarjakuvaa. Neljänneksi viimeiseen ruutuun piirsin oikeanpuoleisen ukon ja tein hänen puhekuplansa. Kolme viimeistä ruutua on myös minun tekemiäni, liekö Mikolta loppui into kesken sarjakuvan. Oli miten oli, pidän erityisesti ruudusta jossa Erno soittaa kännykällä ja Antti on takana ruoskan kanssa. Taidetta!

Sitten pari sivua töherryksiä, jotta päästään ensi kerralla katselemaan seuraavaa kuvapäiväirjaa.

Sitten vielä sisäkansi ja ulkokansi tästä kuvapäiväkirjasta. Niin, mielestäni niissä on hauskoja kuvayhdistelmiä ja siksi laitan nekin tänne. Kun kerta ovat näyttämisen arvoisia. Teidän mielestä en tietenkään tiedä.

(klikkaa suuremmaksi)

(klikkaa suuremmaksi)

Sen pituinen se. Ensi kerralla taas uuden kirjasen uudet kujeet!

Pahoittelen taukoa päivittämisessä. Siihen on vaikuttanut mm. valmistuminen Kuopion Muotoiluakatemiasta toukokuun lopussa ja sen jälkeinen siirtyminen ulkomaille. Nyt olen jo hiukan kotiutunut aloilleni sekä saanut viimein nettiyhteyden kotiin. Pääsen siis jatkamaan siitä mihin jäin.

(klikkaa suuremmaksi)

Tyylillisesti siitä paremmasta päästä omissa päiväkirjakerronnassani. Tuolloin tein suosiolla vain kolme riviä ruutuja, kun nykyisin yritän änkeä enemmän pieneen tilaan jolloin laatu kärsii ja kuvat pienenevät. Tietysti käytän myös tussia nykyisin liian usein, osin olosuhteiden pakosta. Täytyisi totutella kantamaan mustetta ja sivellintä mukana. Sekin onnistuu, mutta vaatii vaivannäköä ja perehtymistä erilaisiin käytännön seikkoihin. Kuten mm. siihen, miten estää hyvän siveltimen pään taittuminen.

(klikkaa suuremmaksi)

Kukapa ei pitäisi Antti Tuiskusta? Hän loistaa kuin aurinko, ilahduttaen ja tuoden valoa arkeemme.

(klikkaa suuremmaksi)

Miestenlehdistä löytyy toisinaan asiallisen oloisia koppalakkeja, joskaan ei ihan Ernon mieleisiä (Tom of Finland -meininki edellyttänee kuitenkin miehiä).

Wolfgang Sauer on Jumala.

Sarjakuvan pätkä liittyy siihen, että pääsin lopulta Kuopion Muotoiluakatemiaan neljä vuotta sitten. Ohessa myös pistemäärä pääsykokeista, jos se nyt jotain sattuu kiinnostaa. Nyt kyseinen koulu on takana ja ankea mutta luultavasti paremmin leiville lyövä työelämä odottaa edessä. Ei kyllä yhtään silti harmita. Ehkä pitäisi?

(klikkaa suuremmaksi)

Langennut enkeli -kuvapäiväkirjan viimeinen sivu, eli osa sisäkantta. Tässä kollaasikikkailu alkaa jotenkin jo osoittaa onnistumisen merkkejä, edes jonkinasteisia ansioita (niin että kehtaan tännekin laittaa). On hiirtä, naisia, Mattia, vihreää naamaa, okkultismia ja tietysti vielä Siikajoen aikaisempi kunnanjohtaja. Mitä muuta muka tarvittaisiin?

Nyt siis on Langennut enkeli käsitelty, joka olikin melko ohut kirjanen. Eli siirrymmä ensikerralla seuraavaan. Skanneriahan en täällä päin omista, mutta ehdin ennen lähtöäni skannata jonkun tovin varastoon ettei ihan heti pääse materiaali loppumaan. Pysy kanavalla!

(klikkaa suuremmaksi)

TäTälle aukeamalle on olen liimannut kuvitteellista (mutta silti varsin osuvaa) Kalervo Palsan tekstiä, jota alleviivaa Hannu Esko (ilmeisesti on piirtänyt tuohon itse itsensä). Samoissa teemoissa liikkuen sivun keskelle ja oikealle sivulle on taiteillut Pekko Rinkinen, pääosin vesivärein, mutta myös oikean alakulman tyttö on hänen kollaasi-ilmaisua. Ainakin tuolloin Limingassa monet Rinkisen työt liittyivät tavalla tai toisella hyväksikäyttöön, joten liimasin teemalle uskollisen lööpin oikean sivun yläreunaan. Vasemman puoleisen sivun liimailut ovat omiani. Suurimmat kiitokset tämän aukeaman sisällöstä kuitenkin Hannulle ja Pekolle! Kalervon Palsan henki elää yhä!

(klikkaa suuremmaksi)

Tässä sitten sitä luvattua pornografiaa Joonaksen toteuttamana. Saimme pienimuotoisen päivän tehtävän, jonka aiheena oli “mitä en haluaisi nähdä sarjakuvassa”. Joonaksen näkemys on siitä huvittava, että sama jätkä väänsi kolme sivua He-Man homopornostrippejä kannustettuani häntä piirtämään häntä edes yhden kuvan jossa homoseksi ja He-Manin hahmot kohtaavat. Täytyy tietenkin myöntää, että tämän aukeaman kuva on AIKA paljon irstaampi, He-Man homoilujen jäävän lähinnä kuriositeettimäiseksi camp-ilakoinniksi.

Tämän sivun vasemman sivun alareunan tussilla piirretyt hahmot ovat Pupen käsialaa. Kaikki muun omien päähänpistojen tulosta. Kokonaisuus kuitenkin toimii, eikö totta?

Seuraavaksi hiukan kesympää tavaraa pääsykoereissultani Tornioon.

Nämä sivut muistuttavat siitä, kuinka varsin arkisienkin asioiden piirtäminen voi olla hienoa. En luokittelisi ketään erityisemmin kiinnostavaksi materiaaliksi, vaan hyväksi muistiinpanoksi itselleni noilta ajoilta. Muisti nyt toimii vaan niin, että monet kokemukset unohtuvat helposti, etenkin jos niihin ei liity mitään riittäviä tunnelatauksia ja merkityksiä. Jos olisin tuosta kirjoittanut vain pelkkiä lauseita ylös, pitäisi niitä olla todella paljon jotta saisin otetta tuolloisista tunnelmista. Sarjakuvan kautta voin nopeasti lukemalla muistaa yksityiskohtia kuten huoneessa äänekkäästi surisevan jääkaapin tai kevään ensimmäisen lämpimän sään. On myös hyvin vaikea muistaa mitä tuolloin ajattelin, jota sitäkin näkyy jonkin verran.

Jos siis piirtäminen on sinusta siedettävää puuhaa, saati mukavaa puuhastelua, tee itsellesi palvelus ja piirrä niitä ylös, kaikkein arkisimpiakin. Niistä voi kertyä kivaa luettavaa itselle (ja ehkä ystäväpiirillekin) vuosien päästä.

(klikkaa suuremmaksi)

Tämä oli ensiaskelia kohti kollaseja, joissa lehdestä leikattu kuva yhdistyy vaikkapa vesiväreillä tehtyyn taustaan. Myöhemmin olen vienyt tätä tyyliä vielä pidemmälle, kuten tulette jatkossa näkemään.

(klikkaa suuremmaksi)

(klikkaa suuremmaksi)

Sama thaimaalainen Singha -olut jonka korkki inspiroi “naurava lohikäärme” -tunnukseni, sisälsi etiketissä lohikäärmeen jonka jäljittelin tähän. Etiketin kuva oli siis hirmu pieni ja halusin nähdä, miltä sama lohikäärme näyttäisi suuremmalla koolla ja väritettynä. Värit keksin ja kehittelin itse.

Minulle leimallista on, että innostun jostain tietystä tyylistä ja lähden tekemään sen mukaan erilaisia teoksia. En halua jumiutua yhteen ainoaan tyylisuuntaan ja inspiroidun lukemattomista eri suuntauksista ja tyyleistä. Tästä syystä erilaiset asiakasprojektitkin tuntuvat usein kiinnostavilta, sillä pääsen niiden kautta uppoutumaan johonkin rajattuun visuaaliseen suuntaukseen.

(klikkaa suuremmaksi)

Ville Ranta teetti meillä tehtäviä, joissa hän laittoi soimaan kappaleen ja sen perusteella piti tehdä joidenkin minuuttien aikana sarjakuva. Siis käyttäen kappaletta inspiraation ja ideoinnin lähteenä. En muista mikä tuo ensimmäinen kappale oli, mutta tuon toisen varmasti kaikki tietävät.

(klikkaa suuremmaksi)

Tämän sivun on tehnyt Väinö, kuten hän tuossa oikeassa ylänurkassa ilmaiseekin valtaavansa sivun kirjastani. Pidin siis auditoriossa luentoa kotisivujen tekemisestä (kuvantekijän näkökulmasta) kertoen ihan perusasioita. Näistä sivujen tekemisistä on tietysti tullut opittua paaaaaaljon lisää tuon jälkeen. Omatkin sivut kaipaisivat jonkinlaista uudistusta, vähintään bugien korjailua ja jonkinlaista kasvojen kohotusta. Ai mitkä sivut? Ne kotisivut jotka tämän blogin etusivun linkkilistassa ovat. Toinen niistä on portfoliosivu, toinen taas tekstiblogini jossa angstaan maailman pahuutta ja haukun ihmiset tyhmiksi. No en ihan aina, mutta melkein!
(klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Tälläkin sivulla on vain vierailijoiden settiä. Ylhäällä vasemmalla on liimattu valokopio lyijykynäpiirroksesta, jonka tietääkseni Väinö on piirtänyt Titasta. Oikeassa reunassa on minun suosikkikuva: kolme ylintä puhekuplaa on peräisin Keijon tekemästä luentojulisteesta (se kotisivujen tekeminen) ja kuvan on piirtänyt Puppe. Siinä siis minä olen työhaastattelussa Helvetissä. Sitten on tietysti tätä perinteistä He-Man settiä. He-Man kärsii Pupen ytimekkäässä kuvauksessa jonkinasteisesta vainoharhasta, sillä kukkakin viestii pahuuden voimien läsnäolon. Mutta niinhän se usein on, että uskovaisetkin näkevät kaikkein eniten demoneita!

(klikkaa suuremmaksi)

Tämän olen tehnyt itse, vaikka materiaalina ja innoituksen lähteenä onkin ollut muiden tekemät asiat. Jyrki (tai joku) oli valokopioinut jotain minijulisteita joissa oli hänen ja Antin kuvat (nuo väriliset ilman värejä siis). Siitä julisteesta otin tuon ylätekstin “attention to drug dealers” ja otin Keijon kotisivuluentojulisteesta sen alla olevan otsikon. Jyrkin sinisen naaman vieressä oleva taidepläjäys on Jyrkin itsensä piirtämä. Huumesivuluentoa ei lopulta järjestettyä, koska diilereitä ei ollut taidekoululla tarpeeksi.
(klikkaa suuremmaksi)

Lukinin Hannu ja hänen huvittavat luentonsa jäivät mieleen ikimuistoisesti. Omana itsenään hän oli hyvin hupaisa ja tragikoominen hahmo juttuineen, niin että elokuva jossa olisi tuollainen henkilö sitä elokuvaa haukuttaisiin armottomasti epärealistisesta ihmiskuvauksesta (ei kukaan ole oikeasti tuollainen).Alla oleva miehenkyhäelmä yrittää näyttää Jimi Tenorilta, mutta onnistuukin näyttämään lähinnä paskalta. Mutta parempi kai sekin kuin ei mitään?Jos et saa tekstistä selvää klikkaa kuvaa ja tihrusta. Käytä suurennuslasia. Siirry lähemmäksi näyttöä. Hanki silmälasit. Tai vaihtoehtoisesti unohda koko juttu.

(klikkaa suuremmaksi)

Kerroin kakkosluokan väelle (jossa oma pöytänikin sijaitsi) siitä kuinka olen päättänyt hankkia kirpputoreilta käsiini kaikki seitsemän suomeksi dubattua Power Rangers videokasettia. Tuolloin minulla niistä taisi olla kaksi tai kolme, joka tapauksessa niitä oli kaikkiaan julkaistu seitsemän. Yksi kaseteistani katsottiin koulun auditoriossa. Ilmeisesti tuon mielikuvitusta ja luovuutta ruokkineen session seurauksena syntyi tarina siitä, kuinka minä olen pahis joka yrittää valloittaa maailman “seitsemän vallan taikanauhan” avulla. Saisin suuret taikavoimat, mikäli onnistuisin saamaan käsiini nuo kaikki maagisella camp-voimalla ladattua suomenkielistä kasettia! Joonaksen mielestä tämä tarkoitti sitä, että kaikkien muiden sarjislinjalaisten täytyi yhdistää voimansa ja estää minua saamasta noita nauhoja. En tosin halua kuvitella minkälainen asustus Pupella olisi ollut, hänen muuttuessaan super-muotoon….

Nykyisin minulta puuttuu kaseteista enää kolme. Lisäksi minulla on Power Rangers -elokuva portugaliksi dubattuna. Joko käy kateeksi?

(klikkaa suuremmaksi)

Joku uusi Final Fantasy -peli oli tulossa tuolloin vuonna 2004. Sitä esittelevästä jutusta bongasin CGI-pimun jonka jäljensin tähän lyijykynällä. Sen kummemmin kunnioittamatta tätä luomusta piirsin samalle sivulle myös tämän sarjakuvan, joka kertoo varsin tarkkaan koulun aulassa käymäni keskustelun sarjakuvaope Keijon kanssa.

Nykysilmällä arvioiden pitäisin tätä turhan vaatimattomana kollaasina, pikemminkin kokoelmana deitti-ilmoituksista. Ällöttävän vihreä pullomustetausta sopii kuitenkin hyvin ilmoitusten kanssa. Liimasin nämä tähän juuri siksi, että pidin näistä ilmoituksista kumpuavia assosiaatioitani varsin ällöttävinä.

Ihmisen yksinäisyys ja kaipuu toisen luo on aika vakava ja surullinenkin asia, jota olen myös itse saanut omakohtaisesti kokea. Varmaankin juuri siksi City-lehden kuvitus herätti huomioni. Kuvitus antaa ilmiöstä glamourmaisen, romanttisen ja varsin pinnallisen kuvan, kun itse tosiaan koen asian huomattavasti kyynisemmin. Jokaisen ilmoituksen takana on kuitenkin ihminen, joista tuskin kukaan elää tuollaista elämää mitä kuvissa näytetään. Vaikka villahousuihin ja flanellipaitaan pukeutuvat jätettäisiinkin laskuista. Kenelle nämä kuvat edes on suunnattu? Kuka todella haaveilee tuollaisessa karkkimaailmassa elämisestä?

(klikkaa suuremmaksi)

Ilmeisesti päätin jatkaa deitti-ilmoitusteemassa ja yhdistin sen He-Maniin ja homoseksuaalisuuteen. Toimii, vai mitä?

(klikkaa suuremmaksi)
Vesivärit tulivat myös tutuiksi Limingassa. Vaikka kuvapäiväkirjojen paperi ei niiden käyttöön ollutkaan parasta mahdollista, niiden kevyt käyttö vähäisellä vedellä oli varsin toimivaa. Tulee käytettyä toisinaan vielä tänäkin päivänä tylsä aukeamia piristämään.

(klikkaa suuremmaksi)

En muista kuka tuo vasemmanpuoleinen mies on, muuta kuin että hänet oltiin tuomitsemassa vankeuteen jostain rikoksesta. Hänen erikoisen näköinen ulkonäkö innoitti minut piirtämään hänet kuvapäiväkirjaani.

(klikkaa suuremmaksi)
Michael Mooren Bowling For Columbine tuli katsottua näihin aikaan. Alhaalla Tommy Lee Jones.

Aika vähän tuli oltua junissa tuohon aikaan. Liftaaminen oli kätevämpi tapa päästä Vihannista Liminkaan. Kuitenkin sitä tuli silti joskus tehtyä, kuten näkyy.

(klikkaa suuremmaksi)
Keijo tokaisi jokseenkin noin, puhuessaan sarjakuvahahmojen kehittämisestä ja siitä kuinka niille on hyvä miettiä tausta harrastuksista lähtien.

Sensuroin puhelinnumeron, sillä en välitä sitä täällä julkaista. Eipä tainnut tätä piirtäessä tulla mieleeni, että aion joskus näitä laittaa yleisesti ihmisten nähtäville.

Maaseudusta ja siellä asumisesta olen joskus ennenkin maininnut, mutta tämä on ehkä ensimmäisiä kertoja kuvapäiväkirjassa. Piirtämisharrastukseni sai todellakin alkunsa varsin kytyisessä kunnassa keskellä ei mitään, Pohjois-Pohjanmaalla. Oli minulla hiukan kiinnostusta piirtämiseen jo kolmannella luokalla Raahessa asuessa, mutta harrastus lähti käyntiin vasta maalla jossa ei ollut mitään tekemistä ja lähimmät kaverit asuivat kilometrien päässä. Olen törmännyt tähän samaan ilmiöön myöhemminkin. Siis siihen, kuinka moni piirtäjä on alunperin kotoisin varsin virikkeettömästä ympäristöstä. Jos Suomi kaupungistuu jatkuvasti, miten käy luovan hulluuden? Kyllähän piirtäjiä löytyy joka pitäjästä ja kaupungeistakin, mutta onko heillä kuinka väkevää sanottavaa?

Jo ennen kyseenalaisen tekijänoikeuslain runnomista Karpela oli missipoliitikkona ihanan irvokas, karikatyyrinen hahmo. Siksikin se mielestäni sopi tähän ällön väriselle sivulle kuin nenä naamaan. Vain Marco Bjurström puuttuu!

Tätä peliä tuli tuolloin pelattua. Harjoittelin puuvärien käyttöä tekemällä mm. tämän.

Aukeaman kokoinen omakuva. Päästä tuli selkeästi aivan liian iso, mutta sellaista se on. Aina ei voi onnistua. Kyllähän kai tuo vähän minua muistuttaa. Tai muistuttaneeko enää, jos olen jo päässyt vanhenemaan? (Klikkaa isommaksi)