Negatiivisuus on positiivinen asia

Pahoittelen taukoa päivittämisessä. Siihen on vaikuttanut mm. valmistuminen Kuopion Muotoiluakatemiasta toukokuun lopussa ja sen jälkeinen siirtyminen ulkomaille. Nyt olen jo hiukan kotiutunut aloilleni sekä saanut viimein nettiyhteyden kotiin. Pääsen siis jatkamaan siitä mihin jäin.

(klikkaa suuremmaksi)

Tyylillisesti siitä paremmasta päästä omissa päiväkirjakerronnassani. Tuolloin tein suosiolla vain kolme riviä ruutuja, kun nykyisin yritän änkeä enemmän pieneen tilaan jolloin laatu kärsii ja kuvat pienenevät. Tietysti käytän myös tussia nykyisin liian usein, osin olosuhteiden pakosta. Täytyisi totutella kantamaan mustetta ja sivellintä mukana. Sekin onnistuu, mutta vaatii vaivannäköä ja perehtymistä erilaisiin käytännön seikkoihin. Kuten mm. siihen, miten estää hyvän siveltimen pään taittuminen.

(klikkaa suuremmaksi)

Kukapa ei pitäisi Antti Tuiskusta? Hän loistaa kuin aurinko, ilahduttaen ja tuoden valoa arkeemme.

(klikkaa suuremmaksi)

Miestenlehdistä löytyy toisinaan asiallisen oloisia koppalakkeja, joskaan ei ihan Ernon mieleisiä (Tom of Finland -meininki edellyttänee kuitenkin miehiä).

Wolfgang Sauer on Jumala.

Sarjakuvan pätkä liittyy siihen, että pääsin lopulta Kuopion Muotoiluakatemiaan neljä vuotta sitten. Ohessa myös pistemäärä pääsykokeista, jos se nyt jotain sattuu kiinnostaa. Nyt kyseinen koulu on takana ja ankea mutta luultavasti paremmin leiville lyövä työelämä odottaa edessä. Ei kyllä yhtään silti harmita. Ehkä pitäisi?

(klikkaa suuremmaksi)

Langennut enkeli -kuvapäiväkirjan viimeinen sivu, eli osa sisäkantta. Tässä kollaasikikkailu alkaa jotenkin jo osoittaa onnistumisen merkkejä, edes jonkinasteisia ansioita (niin että kehtaan tännekin laittaa). On hiirtä, naisia, Mattia, vihreää naamaa, okkultismia ja tietysti vielä Siikajoen aikaisempi kunnanjohtaja. Mitä muuta muka tarvittaisiin?

Nyt siis on Langennut enkeli käsitelty, joka olikin melko ohut kirjanen. Eli siirrymmä ensikerralla seuraavaan. Skanneriahan en täällä päin omista, mutta ehdin ennen lähtöäni skannata jonkun tovin varastoon ettei ihan heti pääse materiaali loppumaan. Pysy kanavalla!

Raahessa törmäsin vanhan Megadrive -pelin koteloon, jonka takakannessa oli mielenkiintoinen käännös pelin kuvauksesta. Yllä englanniksi saman kotelon englanninkielinen osuus ja alla mielenkiintoinen suomennos. Näin herkullisiin käännöskukkasiin törmää valitettavan harvoin.

Tony Halme on henkilö, joka ollessaan kansanedustajana esiintyi paljon lehdissä. Hänestä otetut kuvat olivat usein varsin huvittavan näköisiä ja ilmeet melkoisia. Tämäkin syynä, miksi häntä oli hauska piirtää tuolloin kuvapäiväkirjaan. Kuten myös Jormaa. Mutta se on eri tarina se.

(klikkaa suuremmaksi)

Tämä sivu on esimerkki tyylistä, joka alkoi yleistymään Limingassa opiskelun jälkeen. Eli aukeaman kokoisten kuvien tekeminen, joissa ei välttämättä ollut mitään yksittäistä teemaa ja ideaa, vaan kuvilla, väreillä aiheilla leikittelyä. Tässä kuvassa yhdistyy kesäinen aurinko, kuolema, nauru, Jaana Pelkonen, hevonen (jonka turpa on varsin epäonnistunut) sekä tarra jossa lukee “ala uskoa ihmisiin jotka ovat OIKEASSA”.

Tämä on superpahis nimeltä Überhitler. Hänen paidassaan oleva tunnus on saksalainen Y, jos kuvittelit jotain muuta, olet psykiatrisen hoidon tarpeessa.

Tämän sivun on tehnyt Matti Alanen. Hän kertoi jonkin toisen voiman vallanneen hänet, joka teki tämän piirroksen. Hienoa!