Negatiivisuus on positiivinen asia

(klikkaa suuremmaksi)

TäTälle aukeamalle on olen liimannut kuvitteellista (mutta silti varsin osuvaa) Kalervo Palsan tekstiä, jota alleviivaa Hannu Esko (ilmeisesti on piirtänyt tuohon itse itsensä). Samoissa teemoissa liikkuen sivun keskelle ja oikealle sivulle on taiteillut Pekko Rinkinen, pääosin vesivärein, mutta myös oikean alakulman tyttö on hänen kollaasi-ilmaisua. Ainakin tuolloin Limingassa monet Rinkisen työt liittyivät tavalla tai toisella hyväksikäyttöön, joten liimasin teemalle uskollisen lööpin oikean sivun yläreunaan. Vasemman puoleisen sivun liimailut ovat omiani. Suurimmat kiitokset tämän aukeaman sisällöstä kuitenkin Hannulle ja Pekolle! Kalervon Palsan henki elää yhä!

(klikkaa suuremmaksi)

Tässä sitten sitä luvattua pornografiaa Joonaksen toteuttamana. Saimme pienimuotoisen päivän tehtävän, jonka aiheena oli “mitä en haluaisi nähdä sarjakuvassa”. Joonaksen näkemys on siitä huvittava, että sama jätkä väänsi kolme sivua He-Man homopornostrippejä kannustettuani häntä piirtämään häntä edes yhden kuvan jossa homoseksi ja He-Manin hahmot kohtaavat. Täytyy tietenkin myöntää, että tämän aukeaman kuva on AIKA paljon irstaampi, He-Man homoilujen jäävän lähinnä kuriositeettimäiseksi camp-ilakoinniksi.

Tämän sivun vasemman sivun alareunan tussilla piirretyt hahmot ovat Pupen käsialaa. Kaikki muun omien päähänpistojen tulosta. Kokonaisuus kuitenkin toimii, eikö totta?

Seuraavaksi hiukan kesympää tavaraa pääsykoereissultani Tornioon.

Nämä sivut muistuttavat siitä, kuinka varsin arkisienkin asioiden piirtäminen voi olla hienoa. En luokittelisi ketään erityisemmin kiinnostavaksi materiaaliksi, vaan hyväksi muistiinpanoksi itselleni noilta ajoilta. Muisti nyt toimii vaan niin, että monet kokemukset unohtuvat helposti, etenkin jos niihin ei liity mitään riittäviä tunnelatauksia ja merkityksiä. Jos olisin tuosta kirjoittanut vain pelkkiä lauseita ylös, pitäisi niitä olla todella paljon jotta saisin otetta tuolloisista tunnelmista. Sarjakuvan kautta voin nopeasti lukemalla muistaa yksityiskohtia kuten huoneessa äänekkäästi surisevan jääkaapin tai kevään ensimmäisen lämpimän sään. On myös hyvin vaikea muistaa mitä tuolloin ajattelin, jota sitäkin näkyy jonkin verran.

Jos siis piirtäminen on sinusta siedettävää puuhaa, saati mukavaa puuhastelua, tee itsellesi palvelus ja piirrä niitä ylös, kaikkein arkisimpiakin. Niistä voi kertyä kivaa luettavaa itselle (ja ehkä ystäväpiirillekin) vuosien päästä.

(klikkaa suuremmaksi)

Minulla on aika usein ollut tyypillistä löytää jokin varsinen arkinen esine, josta olen löytänyt kuvan jonka olen nähnyt jotenkin irrallaan itse arjesta. Aikaisemmin olen kertonut thaimaalaisesta olutpullosta ja sen korkin lohikäärmeestä. Tämä “langennut enkeli” on vesivärikynillä tehty kuva, jossa olen jäljitellyt saksalaista seksivälinekauppaa mainostavan tulitikkurasian kuvaa. Hirveän arkinen tuo esine ei minulle ole, sillä tarvitsen tulitikkuja varsin harvoin, mutta ymmärtänette silti pointin. Mielenkiintoinen esine ja kuva voi tulla vastaan milloin tahansa.

(klikkaa suuremmaksi)

(klikkaa suuremmaksi)

Saavuin paikalle kun Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla opettanut Ville Ranta leikkasi saksilla palan Auran sarjakuvasta. Jotain keskustelumutinaa kuului, mutten sen tarkemmin tiennyt mistä on kyse. Käännyttyään Ville tyrkkäsi tuon sarjakuvasta leikatun palan käteeni ja sanoi kuten sarjakuvassa ilmaistaan: “hei säähän voitkin ottaa tän…sensuroitu sarjisruutu”. Vaikka Ville ehdottikin käyttää sitä tekijää vastaan, jokainen tulkitkoon itse onko tämä julkaiseminen tässä neljä vuotta myöhemmin juuri sitä. Vetoan siihen, että tieto on vuotanut Internetiin ja Internet on suunniteltu siten, että se kiertää tukosten ohi. Sensuuri on tukos muiden joukossa!

(klikkaa suuremmaksi)

Tämän sivun kaikki muu on omaa käsialaani, paitsi selkeästi havaittava sininen teksti jonka kirjoitti Minna aka Gothical. Hieno käsiala, eipä tuohon voi muuta sanoa!
Oma pohdintani tällä sivulla on mielestäni melko asiallista (pitkästä aikaa). Todellakin, vuosien saatossa asemalla pidettyjen pirskeiden vaatimustaso alkoi nousta sille tasolle, että piti miettiä onko siinä mitään järkeä. Ja ilkeät ihmiset sanovat, että sitä tulee vanhaksi kun “bileiden” onnistumista ei enää mitatakaan varastettujen saunankiukaiden määrällä tai muulla siihen verrattavissa olevalla salatieteellisellä metodilla.

Niin, tuo siveltimellä piirretty hahmo on todella Pulmusista se perheen äiti. Mikä lie sen nimi nyt sitten olikaan. Sivellin alkaa jo tässä vaiheessa näyttää hyvin kyntensä kyvykkäänä työvälineenä. Nimenomaan vain sivellin, minulla ei ole tuon kuvan aikaansaamisessa mitään osuutta.

Niin, viikon päästä on taas vappu. Silloin tulee kuluneeksi neljä vuotta tästä merkinnästä. Huh huh.

Ville Ranta teetti keväällä 2004 sarjakuvalinjalaisilla sarjakuvaa jostain tositapahtumiin perustuvasta kokemuksesta. Päädyin muistelemaan vuoden 1999 vappua, joka oli aika poikkeuksellinen ja olen siitä joillekin ihmisille kertonut pitkähköjäkin tarinoita. Sain inspiraation ja ryhdyin piirtämään sarjakuvaa muistoihini perustuen.

Kuten ehkä huomasittekin, sarjakuva jäi kesken. Jossain vaiheessa inspiraatio lopahti ja tuntui siltä, ettei minulla ole enempää sanottavaa. Aihe alkoi tuntua kuluneelta ja etäiseltä: miksi edes kelaan uudelleen näin vanhoja kokemuksia? Asiaa on hyvä miettiä nytkin, kun pian tästä vuodesta 1999 tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta.

Nykyisin tämä sarjakuva muistuttaa minua kuitenkin tuolloin eletystä elämästä, jonka olen aika yksityiskohtaisesti saanut tallennettua sarjakuvaan. Tietysti ihmisen muisti paikkaa paljon ja saatan mennä jossain asiassa vikasuuntaan, mutta kokonaisuus tapahtui mielestäni kuvaamalla tavalla. Lisäksi mukana on yksityiskohtia ja nyansseja, jotka itselleni jäivät merkityksellisinä mieleen.

Tarinan jatkosta kerrottakoon, että yöpymiseen kämppäänsä tarjonnut tyyppi oli loppuillasta niin tukossa, ettei edes tiennyt kuka olen. Nukuin siis lopulta rautatieaseman odotushuoneessa, joka jostain käsittämättömästä syystä oli auki.

(klikkaa suuremmaksi)

Tämä oli ensiaskelia kohti kollaseja, joissa lehdestä leikattu kuva yhdistyy vaikkapa vesiväreillä tehtyyn taustaan. Myöhemmin olen vienyt tätä tyyliä vielä pidemmälle, kuten tulette jatkossa näkemään.

(klikkaa suuremmaksi)

(klikkaa suuremmaksi)

Sama thaimaalainen Singha -olut jonka korkki inspiroi “naurava lohikäärme” -tunnukseni, sisälsi etiketissä lohikäärmeen jonka jäljittelin tähän. Etiketin kuva oli siis hirmu pieni ja halusin nähdä, miltä sama lohikäärme näyttäisi suuremmalla koolla ja väritettynä. Värit keksin ja kehittelin itse.

Minulle leimallista on, että innostun jostain tietystä tyylistä ja lähden tekemään sen mukaan erilaisia teoksia. En halua jumiutua yhteen ainoaan tyylisuuntaan ja inspiroidun lukemattomista eri suuntauksista ja tyyleistä. Tästä syystä erilaiset asiakasprojektitkin tuntuvat usein kiinnostavilta, sillä pääsen niiden kautta uppoutumaan johonkin rajattuun visuaaliseen suuntaukseen.

(klikkaa suuremmaksi)

Ville Ranta teetti meillä tehtäviä, joissa hän laittoi soimaan kappaleen ja sen perusteella piti tehdä joidenkin minuuttien aikana sarjakuva. Siis käyttäen kappaletta inspiraation ja ideoinnin lähteenä. En muista mikä tuo ensimmäinen kappale oli, mutta tuon toisen varmasti kaikki tietävät.

(klikkaa suuremmaksi)

Tälle aukeamalle piirsin siveltimellä vasemmalla olleen naisen, joka oli joku julkkis jonka nimeä en enää muista. Se tuli valokuvan mukana, jota läheteltiin 7 päivää -lehden kylkiäisenä tms. ja joku kaverini ne minun kouraani joskus lykkäsi. Olisikohan ollut Arto?

Siveltimen käytöstä huolimatta tussikin pysyi matkassa ja sillä syntyi tuo mekaaninen Nalle Puh. Hämmentävän erilaista jälkeä kuin yleensä, siis omasta mielestäni tuon voisi aivan helposti kuvitella jonkun toisen tekemäksi. Minun tekemä se kuitenkin on, kaikesta huolimatta.

Sen sijaan Väinö teki tuohon sivun reunaan sarjakuvan Jyrkin seikkailusta (taas) kakosluokassa. Meillähän siis oli kahvinkeitin tuossa luokassa joten sinne senkin takia tunki porukkaa kyläilemään.

(klikkaa suuremmaksi)

Älkää kysykö.

(klikkaa suuremmaksi)

Mustetta, sivellin, kone ja Intia. Siinä tämän kuvan aineksia.

(klikkaa suuremmaksi)

Kuudennen kuvapäiväkirjan kannen tein kokeillessani erilaisia käyttötapoja värillisille musteille. Harvalle kelvannut Stora Enson kiiltäväpintainen paperi soveltui hyvin kansimateriaaliksi, jota kokeiluluontoisesti testasin värjätä sumuttamalla mustetta puhallettavalla fiksatiivilla…vai miksikä sitä kutsutaan, kahta ohutta pillimäistä putkea jotka ovat kiinni toisissaan nivelellä, joista toinen tökätään musteeseen yms. ja toiseen puhalletaan (ja putkien nivelkohdasta siis suihkuaa muste enemmän tai vähemmän toimivasti)?

Kannen valokuva on valokopio kuvasta joka sijaitsi Impivaaran (sarjislinjan rakennus Limingan taidekoulussa) vessan seinällä. Joku oli siihen jo valmiiksi kirjoittanut tuon puhekuplan. Minähän tunnistan aina laadun ja tyylin missä sitä milloinkin kohtaan, joten olihan tällainen kultakimpale laitettava kanteen kaikkien ihasteltavaksi!

(klikkaa suuremmaksi)

Hain keväällä 2004 Kuopion Muotoiluakatemian lisäksi myös Tornioon. Sinne piti tehdä ennakkotehtävänä esite, joka mainostaa vuonna 2005 pidettävää nuorisolle suunnattua taidetapahtumaa. Tein sen sarjakuvana ja tässä on liimattuina joitakin sarjakuvan ruuduista (ensimmäiset, joissa pupun pää arvostelee puheitani puuttuvat). Seuraavalla sivulla on kaksi viimeistä ruutua ja Erno kertoo hiukan aiheesta.

(klikkaa suuremmaksi)

Kuten edellä sanoin, tässä vielä jatkoa edelliseen ja Erno selittää. Ensimmäinen ruutu Ernosta on mielestäni aika onnistunut ja kuvaa sitä, kuinka Ernon jatkuva piirtäminen alkoi tuottaa tuloksia: Erno on huomattavasti ilmeikkäämpi ja siistimmän näköinen kuin monet aikaisemmat tuherrukset. Ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin; myös ne aiemmat tuherrukset ovat olleet tärkeitä ja ilman niitä tuskin olisi tähän tultu. Ja tapani piirtää Erno on kehittynyt tästä entisestään, kuten kaikki myöhempiä piirroksiani nähneet tietävät. Harjoituksen lisäksi siihen on vaikuttanut lisääntynyt siveltimen käyttö, josta tullaan näkemään myöhemmin lisää näyttöä.

(klikkaa suuremmaksi)

Kävin isosiskoni ja hänen tyttären kanssa Kalajoella koiranäyttelyssä. Piirtelin siellä sen mikä viitsin ja sain tämän sivun aikaiseksi.

(klikkaa suuremmaksi)

Vaikka piirustusjälki sarjakuvapätkässä onkin aika ala-arvoista, tämä dialogi jotenkin tuntuu toimivan. Taidan nykyisin aika harvoin kirjoittaa Ernolle sammaltavaa dialogia, mikä on sinänsä sääli. Täytyy pistää korvan taakse.

Mainoskatkoja on nykyään joka paikassa, miksei sitten kuvapäiväkirjassakin? OSTA UUS IMURI! BUY A VACUUM CLEANER OR YOU´RE A GODDAMN FAGGOT!

Antti Saariswami sanoi noin joskus taannoin Kuupolla ja piirsin sen jollekin irtopaperille. Sitten liimasin sen paljon myöhemmin tähän. No, parempi myöhemmin kuin ei ollenkaan. Terveiset Antille!

(klikkaa suuremmaksi)

Limingassa oli keväällä 2004 viimeinen (tai vähintään yksi viimeisistä) kritiikkitehtävä. Piti tehdä jotain, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Henkka teki itse Stora Enson lahjoittamasta kiiltävästä paperista (joka ei oikein soveltunut monelle piirtämiseen) itselleen isot siivet. Itse taisin tehdä silloin neljän karhun (olut merkin tunnus) kollaasin, joihin sekoitin vielä Albersin väriopista piirteitä. En tiedä onko kuvaa minulla enää tallessa.

Pehkiksen biisi “kahvitauko” herätti hilpeyttä ja joku ehdotti, että se laitetaan kevätnäyttelyyn vessaan soimaan. Taisi olla Lukin joka sitä ehdotti…

(klikkaa suuremmaksi)

Kun filosofiasta kiinnostunut puuseppä tulee piirtämään Liminkaan sarjakuvaa, tuloksena lienee juuri sellaista mitä Antti teki. Voin vain nostaa hattua.

Tästä aukosta voi nähdä tulevaisuuteen, eli seuraavan aukeaman toiselle sivulle.

Tässä on se sivu, johon aukosta pääsi näkemään. Vesivärejä ja värillistä mustetta.

Tähän päättyykin viides kuvapäiväkirja joka on saanut nimensä He-Manin mukaan. Loppuun vielä takakansi. Jotta sen puhekuplat ymmärtäisi paremmin, laitoin tähän vielä uudestaan etukannen.

Ensi kerralla siis on siis luvassa seuraava kuvapäiväkirja! Stay tuned and save the women and children!

(klikkaa suuremmaksi)

Kukapa ei tietäisi Lipposta?

Kukapa ei tietäisi LucasArtsin seikkailupeliklassikkoa vuodelta 1993, Sam & Max Hit the Road?

Pelasin tuota peliä tuolloin uudestaan läpi monen vuoden tauon jälkeen. Kävin läpi pelin läpäisyn kannalta irrelevantteja keskusteluja, joista löytyi sitten melko helmiäkin. Yhden niistä päätin piirtää tämän sivun alareunaan, kuten voitte hyvin havaita näköelimellänne. Niin, eli tuo dialogi on suoraan pelistä eikä siis itse keksimääni.Keskellä näkyvä tikku-ukkototeuksella tuotettu He-Man homopornoepisodi on Joonaksen käsialaa. Se on ensimmäinen myönnytys, yrittäessäni saada hänet yhdistämään homouden ja He-Manin sarjakuvissaan. Liimasin sen tähän, jotta tuo ainutlaatuinen pala historiaa pysyy tallessa jälkipolville.

Mystinen lentävä aivo! Ooh!

Kuten ehkä huomasitte, pirullisen näköinen tyyppi on kuva. Niin siis kuva Maj Karman Kauniiden kuvien levyn kannasta. Sillä on salainen merkitys tässä työssä, koittakaapa arvata mikä!

(klikkaa suuremmaksi)

Paltamo on Suomessa sijaitseva kunta. Miehellä on päässään hattu. Naisella on aika vähän vaatetta. Ollin tavaratalosta löytyi halpoja vahaliituja. Vahaliitupaketin kannessa oli hassu kuva. Piirsin kuvan mallista, ottaen kuvaan mukaan vahaliitujen käytöstä kumpuavan tunnelman ja käytännöllisyyden. Liitujen hallitsema sävyrepertuaari pieksi Pantonen tuhat viisi sataa miljardia - nolla!

(klikkaa suuremmaksi)

Erno oli tuohon aikaan varsin tunnettu näky Raahen alkossa (joka silloin sijaitsi vielä keskustassa). Hämmennystä herätti, jos Ernon ostama alkoholimäärä oli varsin pieni kuten tässäkin kuvassa on päässyt tapahtumaan. Taisi olla vain aamupalasta kysymys?

Volga ei takaa onnea, sen minäkin olen oppinut vaikka Volgan maalaamalla tein suuren vaikutuksen Kuopion Muotoiluakatemian ennakkotehtävätuomaristoon. Ei!

(klikkaa suuremmaksi)

Tämän sivun on tehnyt Väinö, kuten hän tuossa oikeassa ylänurkassa ilmaiseekin valtaavansa sivun kirjastani. Pidin siis auditoriossa luentoa kotisivujen tekemisestä (kuvantekijän näkökulmasta) kertoen ihan perusasioita. Näistä sivujen tekemisistä on tietysti tullut opittua paaaaaaljon lisää tuon jälkeen. Omatkin sivut kaipaisivat jonkinlaista uudistusta, vähintään bugien korjailua ja jonkinlaista kasvojen kohotusta. Ai mitkä sivut? Ne kotisivut jotka tämän blogin etusivun linkkilistassa ovat. Toinen niistä on portfoliosivu, toinen taas tekstiblogini jossa angstaan maailman pahuutta ja haukun ihmiset tyhmiksi. No en ihan aina, mutta melkein!
(klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Tälläkin sivulla on vain vierailijoiden settiä. Ylhäällä vasemmalla on liimattu valokopio lyijykynäpiirroksesta, jonka tietääkseni Väinö on piirtänyt Titasta. Oikeassa reunassa on minun suosikkikuva: kolme ylintä puhekuplaa on peräisin Keijon tekemästä luentojulisteesta (se kotisivujen tekeminen) ja kuvan on piirtänyt Puppe. Siinä siis minä olen työhaastattelussa Helvetissä. Sitten on tietysti tätä perinteistä He-Man settiä. He-Man kärsii Pupen ytimekkäässä kuvauksessa jonkinasteisesta vainoharhasta, sillä kukkakin viestii pahuuden voimien läsnäolon. Mutta niinhän se usein on, että uskovaisetkin näkevät kaikkein eniten demoneita!

(klikkaa suuremmaksi)

Tämän olen tehnyt itse, vaikka materiaalina ja innoituksen lähteenä onkin ollut muiden tekemät asiat. Jyrki (tai joku) oli valokopioinut jotain minijulisteita joissa oli hänen ja Antin kuvat (nuo väriliset ilman värejä siis). Siitä julisteesta otin tuon ylätekstin “attention to drug dealers” ja otin Keijon kotisivuluentojulisteesta sen alla olevan otsikon. Jyrkin sinisen naaman vieressä oleva taidepläjäys on Jyrkin itsensä piirtämä. Huumesivuluentoa ei lopulta järjestettyä, koska diilereitä ei ollut taidekoululla tarpeeksi.
(klikkaa suuremmaksi)

Lukinin Hannu ja hänen huvittavat luentonsa jäivät mieleen ikimuistoisesti. Omana itsenään hän oli hyvin hupaisa ja tragikoominen hahmo juttuineen, niin että elokuva jossa olisi tuollainen henkilö sitä elokuvaa haukuttaisiin armottomasti epärealistisesta ihmiskuvauksesta (ei kukaan ole oikeasti tuollainen).Alla oleva miehenkyhäelmä yrittää näyttää Jimi Tenorilta, mutta onnistuukin näyttämään lähinnä paskalta. Mutta parempi kai sekin kuin ei mitään?Jos et saa tekstistä selvää klikkaa kuvaa ja tihrusta. Käytä suurennuslasia. Siirry lähemmäksi näyttöä. Hanki silmälasit. Tai vaihtoehtoisesti unohda koko juttu.

Puppe jätti työpöydälleni pienen suklaamunan pääsiäisen aikoihin ja tuon lapun, jonka liimasin munan kääreen alapuolelle vasempaan ylänurkkaan. Oikeassa yläkulmassa on pala jostain Jyrki Nissisen kuvasta, tai siis varmaankin valokopio siitä.

(tämän voepi klikata suuremmaksi)

Tämä viimeinen kuva on Antti Petäjämäen kollaasi. Hän käytti ilmeisesti useita eri otsikoita ja yhdisti ne tällä tavalla yhteen käyttäen apuna impivaaran kopiokonetta. Hyvä Antti!