Negatiivisuus on positiivinen asia

(klikkaa suuremmaksi)

Naamion mallina toimi kuva Valion Aura-juuston mainoksesta, jota lähdin jäljentämään lyijykynällä. Omaksi ilokseni lisäsin nuo purppurat lonkerot. Onpahan edes jotain omaa, vaikka aina voidaan kiistellä onko mikään lopulta omaa. Kaikki ideat lienevät tavalla tai toisella kierrätettyjä ja jostain ne naamiot on löydetty Valion mainokseenkin.

“Paska taiteilija, eikö sinulla ole mitään omaa?”

Mielisairaiden taidetta tutkikoon ne, jotka haluavat nähdä jotain omaperäistä. Otetta on kuitenkin vaikea saada sellaisesta, missä ei ole mitään tuttua. Nähdessäsi maailmankaikkeuden omaperäisimmän teoksen, aivosi nyrjähtävät ja vääntyvät mutkalle veren valuessa korvistasi. Mutta kukapa ei olisi valmis vaikka lobotomiaan, kokeakseen jotain niin sykähdyttävää?

(klikkaa suuremmaksi)

Keijon auditorioluennon aikana Jyrki sai päähänsä valmentautua sukupuoliyhteyden edellyttämiä haastavia asentoja varten. Piirsin tilanteen ylös ja Keijokin hyväksyi tämän pienen keskeytyksen, sillä olihan sillä hyvä yleissivistävä tarkoitus ja sen vuoksi joku (tässä tapauksessa minä) piirsi tilanteen.

(klikkaa suuremmaksi)

Yläreunan sarjakuvaruudut ovat aika epäselviä. Se johtuu osittain välineestä (tussi) ja sitten luonnosmaisen nopeasta, vähäviivaisesta piirustustyylistä. Itseänikin ärsyttää, kun toisesta ruudusta ei tahdo oikein erottaa mitä siinä tapahtuu. Ilmeisesti olen siinä jalat koukussa uimahallin syvän altaan pohjalla.

Ihmishahmot ovat joistain sanomalehdistä umpimähkään valittuja tyyppejä joita olen piirrellyt. Miksikö?

Kenties huviksi. Piirtäminen voi olla kiva ajanviete. Etenkin jos asuu keskellä ei mitään, vailla tekemistä. Limingassa piirsin varmaankin myös kehittyäkseni. Havaitsin, että on vaikea olla kehittymättä jos vain jaksaa yrittää.

Aikaisempaan viitaten, voisin itse vastata kysymykseen “millainen sitten on paska taiteilija”.

Laiska.

Vaikka suomi24:n foorumi sisältääkin pääosin lukukelvotonta paskaa, joitakin helmiäkin löytyy kuten tämä hieno kirjoitus tässä.

Törmäsin tuohon latinankieliseen sanontaan hiljattain Richard Kellyn uusimmassa elokuvassa Southland Tales. Siinä se luki poliisiauton kyljessä. Oli ihan hauska tietää, mitä se tarkoittaa.

Eläinkirjoista löytyy usein kivoja kuvia joista on kiva tehdä jäljennöksiä vaikkapa puuväreillä.

(klikkaa suuremmaksi)

Joonas ryhtyi näihin aikoihin piirtämään He-Man strippejä joissa yhdistyi He-Manin hahmot ja homoporno. Tämä oli tietysti minulle iloinen yllätys, olinhan aivopessyt häntä yhdistämään nämä kaksi asiaa lähes koko ajan Limingassa opiskellessani. Nykyisin Joonas on hylännyt tällaisen kokeellisen, katu-uskomattoman sarjakuvan tekemisen joten en uskalla noita kyseisiä He-Man sarjakuvia tänne laittaa. Toivoisin, että Joonas julkaisisi itse sarjakuvansa. Ne ovat merkittäviä teoksia suomalaisen sarjakuvan historiassa!

(klikkaa suuremmaksi)

Autokuva on luonnos Kuopion Muotoiluakatemiaan keväällä 2004 lähettämästäni ennakkotehtävästä. Tehtävänä oli piirtää kuva itsestä autona (”olen auto”) ja toteutustapana värillinen A3 perinteisillä tekniikoilla (ei tietokoneella tai valokuva). Lopulliinen vesiväreillä toteutettu työni oli tällainen.

Pupen esitelmä Nalle Puhista ja taolaisuudesta ei mennyt aivan kuvailemallani tavalla, mutta kuitenkin melkein!

(klikkaa suuremmaksi)

2. luokassa jossa pöytäni sijaitsi, syntyi toisinaan erilaisia tempauksia kuten esimerkiksi innostuminen imukuppipyssyistä.

(klikkaa suuremmaksi)

Jyrki Nissinen ilmestyi joskus luokkaamme ilahduttamaan mitä erilaisimmilla tavoilla, kuten mm. pohtimalla olisiko kivaa jos hän löisi sarjakuvalinjan ainoan kahvinkeittimen lasisen pannun mäsäksi. Tällä kertaa kyse on kuitenkin musiikista, joka on myös lähellä Jyrkin sydäntä.

(klikkaa suuremmaksi)

Siveltimen käytön harjoittelua. Imukuppipyssy. Jonkin sortin tietovisa oli jossain vaiheessa menossa, jonka keskustelusta poimin puhekuplien sisällöt. Muistaakseni.

(klikkaa suuremmaksi)

Vaikka piirränkin joskus ihmisten silmät kieroon tahattomasti, tässä kuvassa sinisellä puuvärillä piirretyn naisen silmät ovat kierossa koska niin oli alkuperäisessäkin kuvassa. Kuvan nainen oli sokea. Tai on kai siis edelleen?

Vaikka mangavaikutteet yhden vuoden aikana eivät päässeetkään minuun pahemmin tunkeutumaan, jostain syystä päähäni pälkähti lähteä tekemään jotain sen suuntaista. Chuu! -on jokin Auran kumma juttu, josta on myös kerrottu hänen tositarinoissaan. Tässä suora linkki kyseiseen juttuun. Tai no on niitä useampiakin. Muutat vain tuon numeron 26 tilalle 27 ja 28 niin voit lukea ne muutkin.

(klikkaa suuremmaksi)
Vesivärit tulivat myös tutuiksi Limingassa. Vaikka kuvapäiväkirjojen paperi ei niiden käyttöön ollutkaan parasta mahdollista, niiden kevyt käyttö vähäisellä vedellä oli varsin toimivaa. Tulee käytettyä toisinaan vielä tänäkin päivänä tylsä aukeamia piristämään.

(klikkaa suuremmaksi)

En muista kuka tuo vasemmanpuoleinen mies on, muuta kuin että hänet oltiin tuomitsemassa vankeuteen jostain rikoksesta. Hänen erikoisen näköinen ulkonäkö innoitti minut piirtämään hänet kuvapäiväkirjaani.

(klikkaa suuremmaksi)
Michael Mooren Bowling For Columbine tuli katsottua näihin aikaan. Alhaalla Tommy Lee Jones.

Aika vähän tuli oltua junissa tuohon aikaan. Liftaaminen oli kätevämpi tapa päästä Vihannista Liminkaan. Kuitenkin sitä tuli silti joskus tehtyä, kuten näkyy.

(klikkaa suuremmaksi)
Keijo tokaisi jokseenkin noin, puhuessaan sarjakuvahahmojen kehittämisestä ja siitä kuinka niille on hyvä miettiä tausta harrastuksista lähtien.

Hei taas!

Pääsiäinen katkaisi taas hiukan päivitysputkea, mutta sellaista ne lomat tahtovat tuottaa yhdelle jos toisellekin. Yritän nyt kuitenkin ryhdistäytyä ja pukata settiä entistä tiiviimpään tahtiin. Tekee kovasti mieleni kaahata nämä Limingan aikaiset kuvapäiväkirjat ohitse, sillä mitä tuoreempiin kirjoihin päästään, sitä enemmän helmiäkin tuntuu ilmestyvän. Samalla Limingan taidekouluun sijoittuvat sisäpiirijutut vähenevät ja juttuni aukevat helpommin muillekin kuin siellä opiskelleille. Tai sitten eivät. Mutta luultavasti muista syistä kuitenkin, kuin taidekoulujuttujen vuoksi. Mutta tarvitseeko kaikkea edes ymmärtää? En minäkään aina omia tuotoksiani ymmärrä. Ja kuten Picasso sanoi, sellaisestakin voi pitää mitä ei ymmärrä.

(klikkaa isommaksi)

Yritin tehdä Pupen kanssa tajunnanvirtamaista jatkosarjista, mutta emme päässeet näitä kolmea ruutua pidemmälle. Meitä yhdistävä aihe on luonnollisesti Wolfgang Sauer. Ken tietää, vaikka joskus tekisimme hänelle omistetun sarjakuva-albumin!

Alemmassa sarjakuvassa kommentoin luultavasti Rj45 ry:n toiminnassa esiintyneitä ankeita ihmissuhdekoukeroita. Viittaan myös tuolloin vielä tuoreessa muistissa olleeseen kokemukseeni Vihannin nuorisotilan valvojana. Niistä kokemuksista saisi toki irti enemmänkin, mutta toisaalta niiden työstäminen sarjakuvamuotoon vaatisi melkoisesti prosessointia eli käsikirjoittamista. Ehkä silti jonain päivänä….

(klikkaa isommaksi)

Opiskellessani Limingan taidekoulussa kokeilen työskennellä erilaisilla välineillä. Tästä syystä kuvapäiväkirjassani oli nykyistä useammin lyijykynä - ja puuväripiirroksia. Jäljensin niillä joko ympäristöä, tai sitten lehtikuvia, tai ihan vaikka tuotteiden etikettejä. Tällainen harjoittelu tuskin olisi pahitteeksi tänäkään päivänä.

(klikkaa suuremmaksi)

Ensimmäinen ruutu kuvaa hyvin minun ja Pupen välistä kommunikointia. Hän kävi kuvataidelinjaa, joten kävelimme usein aamuisin eri rakennukseen, mutta tervehdimme tähän tapaan joidenkin kymmenien metrien päästä.
Tämän sivun tausta on syntynyt, kun olen kokeillut koulun tarvikemyymälästä saatavia värillisiä musteita. Kaikki piirrokset piirsin erillisile papereille ja liimasin päälle. Tämä tekniikka on kehittynyt vuosien varrella ja käytän sitä nykyisin paljon myös viimeistellympien sarjakuvien tekemisessä.
Kuvan keskellä olevan naisen piirsin auditoriossa, jossa muistaakseni Keijo piti luentoa anatomiasta ja piirsimme videotykille heijastettuja mallikuvia nopeasti tussilla. Kaikista piirroksistani tämä onnistui mielestäni parhaiten, joten päätin liimata sen tähän.

Puppe sekoilee sarjakuvalinjan tiloissa illemmalla. Mies joka sanoo “ankka” ei liity mitenkään mihinkään. Tai siis liittyy juuri siten!

Neljännen kuvapäiväkirjan kansi: tökerö versio nauravasta lohikäärmeestä josta yleensä on nähtävillä valmis ja viimeistelty versio, eikä tämä kökkö suttura joka yrittää epätoivoisesti esittää lohikäärmettä.

Puppe kirjoitti jonkinlaisen rakkausrunon (?) saksaksi sveitsiläiselle vaihtarille, mutta itse en tuosta ymmärrä muuta kuin tuon viimeisen kohdan eli He-Man lainauksen “minulla on voima”.

Linkola on aina yhtä ihana apokalyptisine ja perikyynisine kommenteineen. Suorastaan IHQ!

Mitäpä tätä kommentoimaan. Karvaisia miehiä?

(tääkin kannattaa klikata suuremmaksi) Testasin auton ikkunoiden “värittämistä” hammasharjalla. Hyvältä näytti, ainakin omasta mielestäni. Vierailevina tähtinä oikealla sivulla Outi (ylemmän kuvan lyijykynällä piirretty lehmä) ja Puppe (Juhan af Grann yms.) Helvetti että niidenkin oli pakko sotkea mun hienoa kuvapäiväkirjaa!

Blogi on ollut hetken tauolla, johtuen eniten koulukiireistä. Yritän nyt hiukan skarpata ennen pääsiäistä, jotta päästäisiin käsiksi seuraavaan kirjaan. Stay tuned, that’s not all folks!

Ammattikorkeakoulujen ennakkotehtäviä varten harjoittelin autojen piirtämistä. Klikkaa isommaksi tai oot mätämuna!

Tytöt ovat oikeassa! Klikkaa isommaksi niin tissienkin koko kasvaa!11

Tony on aika sympaattinen kaveri.

Ankka on aivan oikeassa!

Tämän piirsin eräänlaiseksi luonnokseksi Nalle Narkkqri tarinasta, jonka ajattelin joskus myöhemmin parantaa ja piirtää puhtaaksi. Se on kuitenkin toistaiseksi jäänyt. Huomaa ykkösistä ja nollista koostuva ruoho! Internet on vihreä!

Rakastan yhdys sana virheitä. Ne ovat kauniita kuin kuuma ilma pallot!

Tekotaiteellista paskaa, eikö totta?

Sensuroin puhelinnumeron, sillä en välitä sitä täällä julkaista. Eipä tainnut tätä piirtäessä tulla mieleeni, että aion joskus näitä laittaa yleisesti ihmisten nähtäville.

Maaseudusta ja siellä asumisesta olen joskus ennenkin maininnut, mutta tämä on ehkä ensimmäisiä kertoja kuvapäiväkirjassa. Piirtämisharrastukseni sai todellakin alkunsa varsin kytyisessä kunnassa keskellä ei mitään, Pohjois-Pohjanmaalla. Oli minulla hiukan kiinnostusta piirtämiseen jo kolmannella luokalla Raahessa asuessa, mutta harrastus lähti käyntiin vasta maalla jossa ei ollut mitään tekemistä ja lähimmät kaverit asuivat kilometrien päässä. Olen törmännyt tähän samaan ilmiöön myöhemminkin. Siis siihen, kuinka moni piirtäjä on alunperin kotoisin varsin virikkeettömästä ympäristöstä. Jos Suomi kaupungistuu jatkuvasti, miten käy luovan hulluuden? Kyllähän piirtäjiä löytyy joka pitäjästä ja kaupungeistakin, mutta onko heillä kuinka väkevää sanottavaa?

Jo ennen kyseenalaisen tekijänoikeuslain runnomista Karpela oli missipoliitikkona ihanan irvokas, karikatyyrinen hahmo. Siksikin se mielestäni sopi tähän ällön väriselle sivulle kuin nenä naamaan. Vain Marco Bjurström puuttuu!

Tätä peliä tuli tuolloin pelattua. Harjoittelin puuvärien käyttöä tekemällä mm. tämän.

Aukeaman kokoinen omakuva. Päästä tuli selkeästi aivan liian iso, mutta sellaista se on. Aina ei voi onnistua. Kyllähän kai tuo vähän minua muistuttaa. Tai muistuttaneeko enää, jos olen jo päässyt vanhenemaan? (Klikkaa isommaksi)

Loma päättyi, enkä sen aikana ehtinyt päivitellä tätä blogia. Kyllähän Portugalissakin oli tietokoneita, mutta aikaa ja keskittymistä tämän blogin päivittämiseen ei löytynyt. Hyvä kun sähköpostit jaksoin lukea. Mutta nyt jatkan kolmannesta kirjasta, eli Peepshow:sta jossa olemme tällä hetkellä menossa.

Alla siis a-master aka Arto, joka pohtii pirskeiden jälkeisenä päivänä junan alle jättäytymisestä ja sen kiinnostavista yksityiskohdista.

Tämän sivun ylhäällä oleva kuva liittyy siihen, kuinka Soneran inet.fi/koti (tai joku sellainen) kansiossa olleet kotisivuni eivät toimineet, mutta samaan aikaan hiljattain kuolleen Pekka Siitoimen sivut toimivat aivan moitteetta. En voinut käsittää, miksi minun sivut eivät toimi, mutta vasta kuolleen natsipellen sivut toimivat samalla palveluntarjoajalla aivan täysin. Puhdasta sattumaako vai Soneran natsimielistä asiakaspalvelua?

Tälle sivulle liimasin tuolloin aika tuoreen uutisen Armin Meiwesin kohua herättäneestä kannibaalimurhasta. Kertakaikkiaan aika kummallinen tapaus, lisätietoa löytyy mm. täältä.